08 marraskuuta 2013

Muuttokuorma ja sen seuraaminen


HEIPSAN! 

Blogi-muuton kanssa on hurjasti touhuttavaa mutta täältä tulee pikaohjeet seuraamiseen: 

Blogilistalle luotiin uusi seurantasivusto joka löytyy TÄÄLTÄ! 
Bloglovin päivittää uuden osoitteen automaattisesti tuotapikaa! 
Bloggerin kautta seuraajat joutuvat näkemään vähän enemmän vaivaa, mutta hallintapaneelista löytyy kohta 'lisää' ja sinne lisäät osoitteen www.kideblogi.fi/paksuna, sillä pitäisi toimia!
Instagrammista löydätte minut nimellä kkorinna!
Nyt mahdollista myös seurata kuulumisia FACEBOOKISTA!

Ihanaa viikonloppua muruset ja tervetuloa vierailemaan uuteen blogikotiin <3

07 marraskuuta 2013

isona minustakin tulee astronautti


Muistatteko sen tunteen, kun pienenä katselitte taivaalle? Kirkkaimmat tähdet näyttivät välillä siltä, että niitä voisi melkein käsin koskettaa. Kuitenkin meille kerrottiin, että avaruuteen täytyisi lentää monenmonta valovuotta, eikä sinne pääse muut kun astronautit. Sillon mä ihannoin astronautteja, jotka elämänsä panttina uskaltautuivat lähteä täysin tietämättömään maaperään, sinne missä kukaan ei ollut ennen edes käynyt. Avaruus on musta vieläkin kiehtova, eikä minulla pienenä ihmisenä tule koskaan mahdollisuutta nähdä tähtiä yhtään lähempää, kuin kaukoputkella maanpinnalta.

Jos mä nyt saisin puhelun, jonka mukaan mulla olis kolme minuuttia aikaa päättää; lähdenkö avaruuteen. En tarvitsisi edes minutia vastatakseni ei. Minulla on aivan liikaa menetettävää. Olen saanut elämältä lahjaksi suuren onnen, jota kannan sisälläni varjellen ja suojellen. Tämä onni on tehnyt musta kokonaisen ihmisen, enkä haluaisi edes kuvitella miltä elämä tuntuisi enää ilman ajatusta hänestä.


Koska tähtiin ei pääse ilman rakettia eikä kattoon ei yllä ilman jakkaraa, me tarvitaan aina pientä apua. Oli kyse unelmien saavutuksista taikka lampun vaihdosta, mitään ei saa ilman omaa panostusta. Kukaan ei osaa tarjota auttavaa kättä, ellei sitä itse pyydä. Pieniä askelia otetaan eteenpäin sillon, kun rohkeus riittää uskaltamaan. Aina ei mene hyvin, joskus lentää pyllylleen, mutta sitten noustaan ja jatketaan matkaa eteenpäin.
Näin mä ajattelin, kun yli-innostunein tärisevin kätösin uskaltauduin vastaamaan saapuvaan sähköpostiini kyllä. KYLLÄ, mä haluan ehdottomasti tätä! Mutta apua, onko minusta sittenkään siihen? Vaikka päälimmäisenä on pelko epäonnistua, sisimmissäni tahto voittaa kauhun. Varovaisin mielin, hyppään pienen mielikuvitus-rakettini selkään ja vaihdan maisemaa Kidebloggaajien joukkoon. Minulle ja minun pienelle hassulle blogilleni, tämä on kuin askel miljoonaan valovuoden päähän, sinne mistä uskalsin vain uneksia joskus.


Suuren sulattelun jälkeen, uskallan kuitenkin herätä todellisuuteen ja todeta: huomisesta lähtien höpöttelen samoja juttuja, mutta toisessa paikassa! Tämä blogi ei tietenkää mihinkää katoa ja tulen päivittämään tarkemmat ohjeet kuinka minut löytää ja miten seuraaminen tapahtuu. Jatkossa olette kaikki tervetulleita seuraamaan minua osoitteeseen: kideblogi.fi . Tämän blogini "hylkääminen" tuntuu hieman jopa haikealta, mutta varmasti muutoksen arvoista. Blogini ei itse aijo muuttua, muuten kuin kuvalaadun parantumisella, eikä syytä pelätä että muutosta olis ainakaan huonompaan! Postauksia tulee takuu varmasti tiukempaan tahtiin ja suuremmalla mittakaavalla :)
Toivottavasti ootte yhtä innoissanne muutosta mitä minäkin, sillä minusta taitaa juuri tulla oman elämäni astronautti!

Vautsi ja kiitos!



Ihan yllättäen huomasin aamupäivällä bloglovinissa olleen jo 99 seuraajaa ja ajattelin mielessä, että vitsi ku tulis tänään täyteen sata! Ja PAM, sähköpostiin tuli tunnin kuluessa viesti uudesta seuraajasta! Kiitos hurjasti  kaikille ja kannattaa tänään illalla pysyä kuulolla, sillä tänne pamahtaa aikamoinen uutinen ;)

05 marraskuuta 2013

Pieni kurkistus onneen

Viimepäivät on kyl ollu raskaita ja sen huomaa jo siitä, että silmät painaa tuhat kiloa jo kahdeksalta illalla. Mutta jos jotain voi rakastaa näin nopeasti, niin ehdottomasti tätä meidän (vielä) keskeneräistä kotia! Mun keskustakaksio ei tuntunut koko puolentoista vuoden aikana kertaakaan näin kodilta, mitä tämä tuntuu jo muutaman yön jälkeen. Vaikka pahvilaatikoita on vielä olohuoneen nurkissa, eikä meidän pesutornia (mikä muuten olikin merkkiä aeg, eikä lg niinku aikaisemmin kerroin..) ole vielä asennettu, täällä on niin viihtyisää ettei mua edes haittaa pieni sotku! Muutama lamppu kattoon, taulut seinille ja pieni ripaus muistoja, niin täällä asustaa yksi erittäin onnellinen perhe <3 




Mulla on ollut tänään ihan hurja rakkauspäivä, mutta harmikseni poikaystäväni sai tuntea olonsa rakastetuksi suurimmaksi osaksi tekstiviestitse, sillä emme ehtineet nähdä kuin reilun tunnin. Minun iltatyöt ja hänen iltalomat intistä menee usein tosi ristiin, mutta onneksi on enää noin viisikymmentä yötä jäljellä!! Enemmikseen olen innoissani intin loppumisesta, mutta pakko myöntää, että vähän myös jännittää miten tullaan pärjäämään, kun yhtäkkiä ei ehdikkään tulla ikävä toista. Tässä Ropsun intissä on ollut myös paljon hyvää, se on osottanut miten paljon toista osaa kaivata ja miten suunattomasti täytyy arvostaa, että on löytänyt jotain näin hyvää itselleen. En voisi toivoa vaan enää parempaa! 

<3 
Käykäähän toki äänestämässä minua id:n inspiration blog awards -kilpailussa, vaikka mitään saumaa ei voittoon olekkaan niin mahtavia blogeja vastaan, mutten tahtoisi nähdä poloa blogiani top3 vähiten ääntä saanneiden listalla :( 

31 lokakuuta 2013

14 plus nolla



Täällä poksus taas viikkoja täyteen tänään, koska mähän olen sitä mieltä ettei vuorokausi vaihdu ennen kun on mennyt nukkumaan. Näkymätön stressihirviö makoilee sängyssä mun vieressä ja tökkii mua kokoaika kylkeen, etten vaan nukahda, sillä tekemistä olisi paljon ja aikaa sitäkin vähemmän. Jos mun pakkaamisprosentin vois laskea, niin se olis noin 80% valmis. Kaksikymmentä jää huomiselle, mutta lupasin vahtia kummipojua päivällä, eikä tällä hetkellä näytä siltä että heräisin aikaisin virkkuilemaan. Aikataulu pettää, niinkuin on tapana. Yhtään ei tullut iloisena uutisena se, että muuttokäteni aka. isäni ei pääse auttamaan sittenkään, enkä voi edes kiukutella kun toisella on ongelmia töissä. Oon joskus lukenu kirjan nimeltä "pilvilinna joka romahti" ja vaikka muistini on kärsinyt, enkä muista mistä koko kirja kertoi; voin siihen nimeen ainakin samaistua näillä fiiliksillä. 

Myös kaikella negatiivisella on vastapainonsa, kuten kuuluukin, eli toisella puolellani makoilee mielikuvitushirviö nimeltä Into, joka kutittelee ja kuiskii korvaan kaikkia kivoja tulevia suunitelmia, josta pääkopassani pauhaa ilotulitukset ja megajuhlat! Koitan näiden kahden monsterin välissä pitää ajatukset tasapainossa ja saada oikeasti edes vähän nukuttua, mitään järkevää unta en ainakaan voi nähdä, en sitten millään. 

Kiireetöntä viikonloppua pupuset ja jos näette turussa lähipäivinä zombin, haahuilemassa vaikka ruokaostoksilla, niin ei hätää, se olen vain minä! :) 

(Huomasin oikolukiessa, että mähän tulin kirjoittamaan alunperin raskauspäivitystä.. Mutta menkööt näin sitten, annan itselleni anteeksi kun kello on kuitenkin jo kolme..) 

28 lokakuuta 2013

tuhlarilapset


Muutto lähestyy ihan hirvittävän kovaa vauhtia, enkä mä edes vielä tiedä mun tulevaa osoitetta.. Hupsis! Onneksi jotain ollaan kuitenkin jo ehditty hankkia ja jotain saadaan miehen vanhemmilta käytettynä. Aattelin kuitenkin hieman valaista, millä perusjutuilla lähdetään rakentamaan kotiamme.

Suosin itse sisustuksessa sellasta vaaleaa ja ajatonta, että pystyy sitten esimerkiksi verhoilla ja sohvatyynyillä leikittelemään enemmänkin. Alussa siis pyritään yksinkertaisuuteen ja hankitaan vaan pohjalle kalusteet, sitten ajan kanssa etsitään kankaat ja sisustusesineet. Sohvapöytää meille ei tule ollenkaan, ainakaan ihan heti, mutta mieli voi muuttua nopeasti.

Melkein kaikki hankitaan ikeasta, hinnan ja helppouden takia. Poikkeuksena ruokapöytä, joka löydettiin kuitenkin maskusta. Meille tulee Roopen vanhemmilta kaksi valkoista nahkasohvaa, ikeasta myöskin, mutta kollaasin kuva on vaan suuntaa-antava, todellisuudessa metallijalat ja kirkas vaalea nahka! Iksusta ei saa enää niitä kyseisiä sohvia, joten jouduin tyytymään tuohon beigeään lampaaseen kollaasiini. Tuota ikea ps maskros -valaisinta oon ajatellut ensimmäisestä tapaamisestamme alkaen, pari vuotta sitten, se oli siis aivan pakko vihdoinkin saada, kun mun entiseen kaksioon se ei olis sopinut mitenkään päin. En tiedä vielä sopiiko se olohuoneeseen, mutta sijoitetaan sitten makkariin jossei onnistu.. Noitahan on kahden kokoisia, mutta halusin ehdottomasti sen suuremman meille.

Sängynpääty ja runko on molemmat Brimnes mallistoa, rungossa neljä säilytyslaatikkoa ja päädyssä muutama hylly. Yläpuolelle ollaan ajateltu "valokuvaseinää" ja saatiinkin juuri tuliaisiksi ihania valkoisia kehyksiä anopiltani Barcelonasta! Seinän täydelliseen valmistumiseen meneekin sitten koko loppuelämä, koska haluan sen olevan täynnä meidän elämämme tärkeimpiä muistoja, mustavalkoisena.

Hemnes-lipastoa ei olla oikeeasti vielä ostettu, mutta olen huijannut itselleni jo omistavani sen, joten huijaan vähän teitäkin. Tämän lisäksi ostettiin årstid lattiavalaisin, vaikka sille ei ole vielä paikkaa edes mietitty. Kyllä se johonkin sopii kuitenkin. Keittiöön ajateltiin laittaa sellainen musta "vanha" teollisuuslamppu, joka saadaan myös käyttöön noilta meidän avunantajilta. Vanha on siksi lainausmerkeissä, koska mä en ole aivan varma sen iästä; onko kyseessä kuitenkin uusi, vanhaa matkiva? Kaiken tämänkin lisäksi saadaan harmaa nukkamatto (tai kaksi) olohuoneeseen ja kiitos kuuluu jälleen kerran samaan osoitteeseen mitä aikaisemmatkin.

Pakko kyllä kiittää minunkin vanhempia tässävälin (ettei ihan äiti kiukustu), sillä saatiin heiltä etukäteen tuparilahjaksi valita mieluisa pesutorni! Päädyin muistaakseni LG:n johonkin ekovaihtoehtoon, vaikka TIETENKIN miele olisi ollut tuhat kertaa parempi.. Sellainen hankitaan sitten itse, kun ollaan voitettu lotossa.

Sellaisia suunnitelmia siis! Perjantaina nähdään, kuinka hukassa ollaan kun ei mikään sovikkaan suunitelmien mukaan oikeille paikoilleen ;) 

hohtominigolfia, eiku ei se olikin sitä keilausta


Kerroinkin aikaisemmin lauantai-illan suunnitelmista, joihin kuulus tuplatreffit Oonan ja Villen kanssa. Koska viimeksi treffasimme samalla kokoon panolla heidän kotona, päätimme tällä kertaa lähteä ihmisten ilmoille. Mitäs sen parempaa kuin lauantai-illan hohtokeilaus!! Valitettavasti monet muutkin turkulaiset olivat suunitelleet iltansa samalla kaavalla, eikä saatu varausta Kiitoradalle. Kupittaan keilahalli palveli kuitenkin tarkoitusta aivan yhtä hyvin. Pienenä shokkina tuli kyllä hinta, kolmekymppiä tunti, tai sitten mä olen aivan liian kauan pysynyt erossa tämän tyylisistä aktiviteeteista.. Reissu oli kuitenkin jokaisen sentin arvoinen, enkä lähtiessä edes muistanut kassalla hämmästynyttä ilmettäni.



 Mä olen joskus aikaisemminkin kertonut, mutta muistutan mielelläni uudestaan, että olen aivan sukka kaikissa lajeissa joissa käytetään palloa tai mailaa.. Eipä tämäkään poikkeus ollut, vaikka alku näyttikin yllättävän lupaavalta, mutta se olikin sitä alottelian tuuria vaan. Loppujenlopuksi olin kuitenkin ylivoimainen; häviäjä!!! Roopen onneksi mä olen oikeasti tosi hyvä häviäjä, eikä pojan tarvinnu pelätä turhia raivokohtauksia. Oikeastaan, jos tarkemmin miettii, niin oon paljon parempi häviäjä kuin voittaja.

Vaikka laskuilla ei todellisuudessa ollut merkitystä, niin pojat voitti ja me tytöt hävittiin ;) Miekkoset palkitsikin itsensä suurilla tuopeilla olutta meidän siirtyessä syömään Turun siipiravintolan puolelle.

Ensikerraksi me luvattiinkin hostata illallinen tälle porukalle, kunhan saadaan uusi asunto kuntoon ja pöytäryhmä paikan päälle, siitä ei meinaa kuulunut tälläviikolla, eli toimitus on sillon joulukuussa. Ihanaa; ruokaa, ystäviä ja lautapelejä (sekä pieni joulufiilis)!







Terkuin suuri ja vähän pienempi pallomasu, sekä niiden poikkikset <3